6.5.2015 Keskiviikko – laskettu aika
Keskiviikkona olo oli melko malttamaton. Supistuksia oli tullut jo viikon verran, tosin pääosin melko kivuttomia. Iltaisin supistukset yltyivät, mutta lopahtivat sitten nukkumaan mennessä. Illalla käytiin kävelyllä ja Jumbossa kaupoilla sekä syömässä ravintolassa chiliburgerit (jospa tulisuus auttaisi?!
).
7.5.2015 Torstai
Heräsin yöllä 03:00 jälkeen supisteluihin. Supistuksia tuli melko tiuhaan, mutta kuitenkin epäsäännöllisesti, eikä ne olleet kovinkaan kipeitä. Tuntui kyllä, ja olivat napakoita, mutta ei ollenkaan sellaisia että olisin ajatellut että niiden kanssa ei pärjää. H jäi kotiin tekemään töitä varmuuden vuoksi sillä supistukset jatkuivat vielä aamulla. Otin pari kertaa tunnin päiväunet jolloin supistukset lakkasivat, mutta jatkuivat taas unien jälkeen. Käytiin myös kävelyllä jolloin supistukset voimistuivat. Illalla lähdettiin kauppaan ja hakemaan tulista thaikkuruokaa. Reissun aikana tuli jo muutamia kipeämpiäkin supistuksia. Aamuyön heräilyn jälkeen olin illalla tosi väsynyt ja menin ennen kymmentä nukkumaan. Sain hyvin unen päästä kiinni, supistukset lakkasivat taas sängyssä.
8.5.2015 Perjantai
Olin kerennyt nukkua n.3h kun heräsin yhden jälkeen yöllä kovaan selkäkipuun. Makoilin sängyssä ja tajusin että selkäkipu tulee aaltomaisena kipuna, ja että samalla aina supistaa. Olin sängyssä tunnin verran, kunnes kipu alkoi olemaan sen verran kovaa että se oli vaikeaa ottaa vastaa makuuasennossa. Hengailin sohvalla ja jumppapallon päällä, ja huomasin että supistukset tuntui helpommilta seisovassa asennossa lantiota keinutellen.
Kättärillä saavuttiin kuudelta, ja mentiin käyrille. Vauvan sykeääniä kuunneltiin ja seurattiin supistuksia ja liikkeitä, sillä en ollut koko aamuna tuntenut liikkeitä kunnolla. Kätilö teki alatutkimuksen ja kohdunsuu oli auki 3cm ja kanavaa vielä jäljellä. Käyrillä oltiin useampi tunti liikkeiden seuraamisen vuoksi, ja sinä aikana supistukset voimistuivat ja tihenivät kunnolla. Supistusten aikana olikin pakko nousta ylös H:n kaulaan roikkumaan ja lantiota keinuttelemaan.
Kätilö pyysi että nousisin taas vedestä sängylle, sillä vauvan sykekäyrä ei taaskaan kuulunut kunnolla vesiantureilla. Menin sängylle polvilleen ja nojasin sängyn nostettuun selkänojaan. En voinut kuvitellakaan olevani makuu/puoli-istuvassa asennossa, joka onneksi ei ollut tarpeen. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 7cm auki. Kätilö sanoi että kalvot pitäisi puhkaista jotta vauvalle saadaan pinni päähän sydänäänien seurausta varten, ja sen jälkeen pääsisin takaisin veteen. Suostuin kalvojen puhkaisuun, ja pinni saatiin vauvalle päähän. Tämän jälkeen supistukset voimistuivat todella koviksi, tuntui että ilokaasu ei enää auta. Onneksi muistin synnytysluennolla kerrotun "7cm:n epätoivon" ja sain taisteltua itseni pärjäämään. Pohdin kuitenkin mielessä mahdollisuutta vielä kipulääkkeeseen. Kysyinkin asiaa varovasti kätilöltä ja hän sanoi että on mahdollisuus laittaa puudutus kohdunkaulaan. Halusin sen ja kätilö laittoi puudutuksen valmiiksi. Hetken päästä hän pyysi minua kääntymään jotta voisi laittaa puudutuksen, sillä sitä ei pystynyt laittamaan konttausasennossa. Kieltäydyin, sillä en voinut ajatellakaan vaihtavani asentoa, kipu oli suunnaton!
Hetken aikaa oltiin aloillamme, kunnes huomattiin että vuodan melko rajusti, ja minua pyydettiin siirtymään sängylle. Menin makaamaan ja vauva tuli rinnan päälle makoilemaan. Napanuora sykki loppuun ja sen jälkeen H sai leikata sen. Voimakkaan vuodon vuoksi minulle laitettiin oksitosiinia istukan irtoamisen vauhdittamiseksi, ja pian se jo syntyikin täydellisenä. Itse kyselin kokoajan että repesinkö pahasti, enkä aluksi saanut vastausta. Pikkuhiljaa alkoi selviämään vauriot (melko pieniä, muutamia nirhamia ja pari tikkiä) ja vauvakin vietiin H:n kanssa pestäväksi ja H:n rinnalle jotta minut saatiin hoidettua loppuun. Tuntui tosi inhottavalle että synnytyksen jälkeen piti kärsiä vielä kaiken maailman kohdunpaineluista ja tikkauksista, juurihan olin synnyttänyt ja tehnyt jo sen kaiken duunin, jälkihoito siis yllätti. Onneksi sain ilokaasua avuksi toimenpiteiden aikana.
Pääsin käymään pikasuihkussakin ennen osastolle siirtymistä. Olo oli tosi heikko runsaan verenmenetyksen seurauksena, mutta paraneminen alkoi kuitenkin vauhdikkaasti.
Synnytys oli kaikin puolin todella onnistunut, ja siitä jäi ihana ja hyvä fiilis
Homeopaattisista otin Arnicaa 200c sairaalaan lähtiessä, synnytyksen aikana kerran ja synnytyksen jälkeen kerran.
Keskiviikkona olo oli melko malttamaton. Supistuksia oli tullut jo viikon verran, tosin pääosin melko kivuttomia. Iltaisin supistukset yltyivät, mutta lopahtivat sitten nukkumaan mennessä. Illalla käytiin kävelyllä ja Jumbossa kaupoilla sekä syömässä ravintolassa chiliburgerit (jospa tulisuus auttaisi?!
).7.5.2015 Torstai
Heräsin yöllä 03:00 jälkeen supisteluihin. Supistuksia tuli melko tiuhaan, mutta kuitenkin epäsäännöllisesti, eikä ne olleet kovinkaan kipeitä. Tuntui kyllä, ja olivat napakoita, mutta ei ollenkaan sellaisia että olisin ajatellut että niiden kanssa ei pärjää. H jäi kotiin tekemään töitä varmuuden vuoksi sillä supistukset jatkuivat vielä aamulla. Otin pari kertaa tunnin päiväunet jolloin supistukset lakkasivat, mutta jatkuivat taas unien jälkeen. Käytiin myös kävelyllä jolloin supistukset voimistuivat. Illalla lähdettiin kauppaan ja hakemaan tulista thaikkuruokaa. Reissun aikana tuli jo muutamia kipeämpiäkin supistuksia. Aamuyön heräilyn jälkeen olin illalla tosi väsynyt ja menin ennen kymmentä nukkumaan. Sain hyvin unen päästä kiinni, supistukset lakkasivat taas sängyssä.
8.5.2015 Perjantai
Olin kerennyt nukkua n.3h kun heräsin yhden jälkeen yöllä kovaan selkäkipuun. Makoilin sängyssä ja tajusin että selkäkipu tulee aaltomaisena kipuna, ja että samalla aina supistaa. Olin sängyssä tunnin verran, kunnes kipu alkoi olemaan sen verran kovaa että se oli vaikeaa ottaa vastaa makuuasennossa. Hengailin sohvalla ja jumppapallon päällä, ja huomasin että supistukset tuntui helpommilta seisovassa asennossa lantiota keinutellen.
Supistuksia tuli 3-20 minuutin välein, välillä tiheämmin ja välillä harvemmin. Supistusväli alkoi lyhenemään neljän aikaan ja soitinkin kätilöopistolle kysyäkseni neuvoa. Kättäriltä sanottiin että voi tulla kun tuntuu ettei enää jaksa, mutta soita vielä ennen kun lähdet. Menin vielä suihkuun ja siellä oleminen helpotti supistuksia. Suihkun jälkeen aloin katsomaan sairaalakassia vielä valmiiksi ja herättelin H:n. Viideltä soitin kättärille uudelleen että nyt alkaisimme tulemaan. Tuntui, että selviäisin kotonakin vielä oikein hyvin, mutta käytännönläheisenä ihmisenä ymmärsin, että arkipäivänä muutaman tunnin päästä olisi odotettavissa kovaa ruuhkaa juuri kätilöopiston suuntaan, johon en haluaisi joutua kesken kivuliaan synnytyksen. Olin myös vähän kahden vaiheilla ajatusteni kanssa siitä, onko tämä nyt oikeasti jo menoa, vai tullaanko vielä kotiin ilman vauvaa. Matkaan päästyämme, autossa supistukset tuntuivat jo melko kipeiltä. Oli tosi hankalaa istua paikallaan supistuksen aikana, etenkin töyssyt tekivät tosi pahaa.
Kättärillä saavuttiin kuudelta, ja mentiin käyrille. Vauvan sykeääniä kuunneltiin ja seurattiin supistuksia ja liikkeitä, sillä en ollut koko aamuna tuntenut liikkeitä kunnolla. Kätilö teki alatutkimuksen ja kohdunsuu oli auki 3cm ja kanavaa vielä jäljellä. Käyrillä oltiin useampi tunti liikkeiden seuraamisen vuoksi, ja sinä aikana supistukset voimistuivat ja tihenivät kunnolla. Supistusten aikana olikin pakko nousta ylös H:n kaulaan roikkumaan ja lantiota keinuttelemaan.
Yhdeksän aikaan kätilö teki uuden sisätutkimuksen, ja kohdunsuu oli auki 4cm ja kanava kokonaan hävinnyt. Meille ilmoitettiin että seuraavaksi voisimmekin siirtyä synnytyssaliin. Olimme molemmat hämmentyneitä, ei oltu osattu ajatella että nyt se on menoa! Synnytyksessä oli mukana kätilöopiskelija, jolle kerroin luonnollisen synnytyksen toiveesta, homeopaattisista ja vesisynnytystoiveesta. Opiskelija oli tästä innoissaan ja myös varsinainen kätilö oli sitä mieltä että näillä mennään.
Ensin näytti siltä että emme saisi ammehuonetta, mutta pienen säädön jälkeen pääsimme kuitenkin synnytyssaliin josta amme löytyi. Salissa riisuuduin ja kätilöopiskelija alkoi täyttämään ammetta ja minulle laitettiin mahaan kiinni vauvan sykekäyrää varten anturi, sekä toinen anturi supistuksia varten. Ammeessa olo tuntui heti paljon paremmalta. Supistuksien terävin kipu helpotti huomattavasti. Supistukset kuitenkin voimistuivat ja tihenivät kokoajan, ja aina supistuksen aikana ääntelin matalalta, vähän kuin synnytyslaulua, se tuntui auttavan. Anturit eivät raportoineet vauvan sykekäyrää kunnolla, joten jouduin välillä nousemaan pois ammeesta ja menin keinutuoliin istumaan jotta sykekäyrää saadaan kuunneltua. Keinutuolissa oli yllättävän hyvä istua supistusten aikana, ja H oli vieressä kokoajan ja sain hänestä tukea.
Pääsin vielä takaisin veteen, ja kipu yltyi kokoajan. Pikkuhiljaa ilmaisin kätilölle että voisi olla tarpeen harjoitella ilokaasua, sillä supistukset alkaa olla niin voimakkaita että en kestä. Muutamat supistukset otin vielä vastaan, ja sitten halusin kaasun käyttöön. Ensimmäiset hönkäykset vedin niin tehokkaasti että alkoi naurattamaan kunnolla. H sanoi että näytin siltä että olisin kahden promillen humalassa Ilokaasu auttoi paljon. Supistukset tuntuivat toki voimakkailta edelleen, mutta terävin kipu “joka vie järjen” poistui. Pikkuhiljaa aloin tuntemaan myös painetta alapäässä ja ensimmäisiä fiiliksiä ponnistuksen tarpeesta.
Pääsin vielä takaisin veteen, ja kipu yltyi kokoajan. Pikkuhiljaa ilmaisin kätilölle että voisi olla tarpeen harjoitella ilokaasua, sillä supistukset alkaa olla niin voimakkaita että en kestä. Muutamat supistukset otin vielä vastaan, ja sitten halusin kaasun käyttöön. Ensimmäiset hönkäykset vedin niin tehokkaasti että alkoi naurattamaan kunnolla. H sanoi että näytin siltä että olisin kahden promillen humalassa
Ilokaasu auttoi paljon. Supistukset tuntuivat toki voimakkailta edelleen, mutta terävin kipu “joka vie järjen” poistui. Pikkuhiljaa aloin tuntemaan myös painetta alapäässä ja ensimmäisiä fiiliksiä ponnistuksen tarpeesta.Kätilö pyysi että nousisin taas vedestä sängylle, sillä vauvan sykekäyrä ei taaskaan kuulunut kunnolla vesiantureilla. Menin sängylle polvilleen ja nojasin sängyn nostettuun selkänojaan. En voinut kuvitellakaan olevani makuu/puoli-istuvassa asennossa, joka onneksi ei ollut tarpeen. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 7cm auki. Kätilö sanoi että kalvot pitäisi puhkaista jotta vauvalle saadaan pinni päähän sydänäänien seurausta varten, ja sen jälkeen pääsisin takaisin veteen. Suostuin kalvojen puhkaisuun, ja pinni saatiin vauvalle päähän. Tämän jälkeen supistukset voimistuivat todella koviksi, tuntui että ilokaasu ei enää auta. Onneksi muistin synnytysluennolla kerrotun "7cm:n epätoivon" ja sain taisteltua itseni pärjäämään. Pohdin kuitenkin mielessä mahdollisuutta vielä kipulääkkeeseen. Kysyinkin asiaa varovasti kätilöltä ja hän sanoi että on mahdollisuus laittaa puudutus kohdunkaulaan. Halusin sen ja kätilö laittoi puudutuksen valmiiksi. Hetken päästä hän pyysi minua kääntymään jotta voisi laittaa puudutuksen, sillä sitä ei pystynyt laittamaan konttausasennossa. Kieltäydyin, sillä en voinut ajatellakaan vaihtavani asentoa, kipu oli suunnaton!
Ammekin oli vielä minulle valmiina, mutta en pystynyt liikkumaan enää takaisin sinne. Supistuksia tuli todella nopealla tahdilla, ja aukesin 9cm ja siitä kymmeneen. Kätilö ja kätilöopiskelija varmisteli vielä että olenko nyt ihan varma että en halua mennä ammeeseen, voisin ponnistaa sinne kuten toivoin. Olin kuitenkin hyvin varma, sillä n.5metrin matka sängystä ammeelle tuntui täysin ylitsepääsemättömältä suoritukselta niissä kivuissa. Aloin ponnistamaan sängyllä polviseisonnassa ja H oli kokoajan vieressä, puristin aina supistuksen aikana häntä käsistä ja samalla hengitin ilokaasua, joka tosin ei tuntunut enää kovinkaan auttavan.
Muutamien ponnistuksien jälkeen kätilö ehdotti jos siirtyisin synnytysjakkaralle. Tuntui että ei onnistu sekään siirtyminen, mutta pääsin kuitenkin liikkumaan sängyltä alas. Supistuskipu tässä vaiheessa sai huutamaan jo melko reippaasti. H istui jakkaran takana ja tuki minua kun ponnistin jakkaralla.
Ponnistusvaiheen alussa käytin ilokaasua, mutta jossain vaiheessa kätilöopiskelija ehdotti että luopuisin siitä. Sanoin että en varmana luovu, ja laitoin kuitenkin maskin sivuun enkä ottanut sitä enää. Tämä helpotti, tuntui että sain keskityttyä ponnistamiseen vieläkin paremmin. Ponnistuksen aikana tuntui että vauvan pää on jumissa. Kysyin tästä asiasta huolissani useaan otteeseen kätilöltä, joka vakuutti että pää ei ole jumissa. Aloin jo tuskastumaan kun tuntui että ponnistus ponnistukselta kokoajan vaan tukkaa näkyy, mutta vauva ei synny. Taas muutamien tajuttoman kipeiden supistusten ja ponnistusten jälkeen syntyi pää, ja sen jälkeen tuntui hyvin kummalliselta ja häijyltä kun loppuvartalo syntyi. Vauva nostettiin saman tien rinnalle. Itse olin hyvin hämmentynyt ja tuijottelin veristä vauvaa pitkään, H liikuttui ihanasti ja halasi meitä molempia
Ponnistusvaiheen alussa käytin ilokaasua, mutta jossain vaiheessa kätilöopiskelija ehdotti että luopuisin siitä. Sanoin että en varmana luovu, ja laitoin kuitenkin maskin sivuun enkä ottanut sitä enää. Tämä helpotti, tuntui että sain keskityttyä ponnistamiseen vieläkin paremmin. Ponnistuksen aikana tuntui että vauvan pää on jumissa. Kysyin tästä asiasta huolissani useaan otteeseen kätilöltä, joka vakuutti että pää ei ole jumissa. Aloin jo tuskastumaan kun tuntui että ponnistus ponnistukselta kokoajan vaan tukkaa näkyy, mutta vauva ei synny. Taas muutamien tajuttoman kipeiden supistusten ja ponnistusten jälkeen syntyi pää, ja sen jälkeen tuntui hyvin kummalliselta ja häijyltä kun loppuvartalo syntyi. Vauva nostettiin saman tien rinnalle. Itse olin hyvin hämmentynyt ja tuijottelin veristä vauvaa pitkään, H liikuttui ihanasti ja halasi meitä molempia
Hetken aikaa oltiin aloillamme, kunnes huomattiin että vuodan melko rajusti, ja minua pyydettiin siirtymään sängylle. Menin makaamaan ja vauva tuli rinnan päälle makoilemaan. Napanuora sykki loppuun ja sen jälkeen H sai leikata sen. Voimakkaan vuodon vuoksi minulle laitettiin oksitosiinia istukan irtoamisen vauhdittamiseksi, ja pian se jo syntyikin täydellisenä. Itse kyselin kokoajan että repesinkö pahasti, enkä aluksi saanut vastausta. Pikkuhiljaa alkoi selviämään vauriot (melko pieniä, muutamia nirhamia ja pari tikkiä) ja vauvakin vietiin H:n kanssa pestäväksi ja H:n rinnalle jotta minut saatiin hoidettua loppuun. Tuntui tosi inhottavalle että synnytyksen jälkeen piti kärsiä vielä kaiken maailman kohdunpaineluista ja tikkauksista, juurihan olin synnyttänyt ja tehnyt jo sen kaiken duunin, jälkihoito siis yllätti. Onneksi sain ilokaasua avuksi toimenpiteiden aikana.
Pääsin käymään pikasuihkussakin ennen osastolle siirtymistä. Olo oli tosi heikko runsaan verenmenetyksen seurauksena, mutta paraneminen alkoi kuitenkin vauhdikkaasti.
Synnytys oli kaikin puolin todella onnistunut, ja siitä jäi ihana ja hyvä fiilis
Homeopaattisista otin Arnicaa 200c sairaalaan lähtiessä, synnytyksen aikana kerran ja synnytyksen jälkeen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti